Viime kesänä minulla ei ollut kuin viikko lomaa, jolloin kävimme Italiassa lomalla. Tänä kesänä lomaa onkin ruhtinaalliset 4 viikkoa, joista ensimmäinen yksittäinen lomaviikko oltiin reissussa vähän siellä sun täällä pohjoismaissa. Ensin pyörähdettiin Itä-Suomessa kavereiden häissä, jotka pidettiin oikein maailman suurimmassa puurkirkossa Kerimäellä.
Lomareissu jatkui Iisalmen kautta Tornioon ja siitä heti rajan yli Kalixiin. Kalixiin oli piilotettu sitten viime reissumme kätköjä, joten etsimme ne. Kätköllä Kalix oli todella hieno käsin tehty kätkölaatikko. Kalixissa kävimme kaupassa ostamassa hieman eväitä ja jatkoimme matkaa kohti Gällivaaraa, jossa yövyimme paikallisella leirintäalueella. Leirintäalueellakin oli kätkö, jonka luonnollisesti kävimme etsimässä, olihan se vain 40 metrin päässä mökistämme. Löysimme kätkön, mutta löysimme jotain muutakin. Muutaman metrin päässä kätköstä oli toinen kätkö aivan esillä, jossa oli Geocaching.com logo sekä Indiana Jones henkinen kuva. Kyseinen kätkö kuului 70 kätkön joukkoon, jotka oli piilotettu Norrbottenin alueelle, 5 jokaiseen Norrbottenin alueen kuntaan. Kyseessä on eräänlainen kilpailu, jonka voittaja saa palkinnoksia GPS-paikantimen. Lisää aiheesta täältä.
Gällivaaran leirintäalueen mökit olivat kaikki jostain päin tuotuja vanhoja hirsitupia. Meidän mökki oli vanhaa suomalaistyyppistä mallia, joka oli tuotu läheiseltä tunturilta. Jokaisen mökin seinässä oli pieni historiikki mökistä.
Kävimme etsimässä illalla/yöllä alueen kätköjä, joista mieleenpainuvin ehdottomasti oli Nautanen, joka sattui olemaan myös meidän 2500. löytömme. Kätkö esitteli vanhan 1900-luvun alussa toimineen kuparikaivoksen alueen. Alueella ajettiin hiekkatietä viitsisen kilometriä. Alueella on siis aikanaan ollut itsenäisesti toimiva yhteisö, paikalla on ollut kaupat, postit, panimo jne. Kaikki tarpeellinen elämiseen tuotettiin kaivosalueella. Tunturista malmi kuljetettiin seitsemän kilometriä pitkällä köysiradalla lähemmäs Gällivaaran keskustaa. Paikalliset hurjapäät joskus kiipesivät köysiradan vaunujen kyytiin, paikoin rata kulki 100 metrin korkeudella. Melkoinen huvilaite ollut silloin
.
Seuraavana päivänä ajoimme Kiirunaan, josta jatkoimme vielä Abiskoon yöpaikkaamme. Illalla kävimme Abiskosta mutkan vielä Narvikissa, Norjassa syömässä. Norjasta löysimme yhden ainoan kätkön. Ennen Kiirunaan menoa kävimme myös Jukkasjärvellä kirkkoa katsomassa. Täällä Ruotsin Lapissakin on sama perisynti kätköissä eli pääsääntöisesti ne on kääritty muovipussiin, parhaimmat kahteen. Idea on pitää kätkö kuivana, mutta tämä metodi tekee kyllä päinvastoin. Muovipussi kerää kosteuden sisälle eikä päästä sitä ulos. Tästä johtuu myös se, että Turun ensimmäiset kätköt olivat muovipussiin käärittyjä, koska Turun ensimmäinen kätkö oli ruotsalaisen geokätköilijän piilottama.
Löytämistämme Kirunan kätköistä melko moni mikrokokoinen, joka oli ehkä pienoinen yllätys. Matkalla Kirunassa Abiskoon ja Norjan rajalle asti on aivan uskomaton määrä jokia. Mahtavia koskia tuli vastaan vähän väliä. Muutamilla koskista olikin kätkö, joista ehdottomasti hienoin paikka oli Silverfallet. Suosittelen ehdottomasti etsimään tämän kätkön, vaikkakin se on piilotettu hyvin vaaralliseen paikkaan. Putous on noin 15 metriä korkea ja vesi todella kirkasta.
Silverfallet panorama
Maisemathan varsinkin Abiskon tienoilla on todella kauniit. Lumihuippuisia
vuoria joka puolella ja suuri mahtava Torniojärvi, joka oli ilo viimeinkin nähdä. Abiskollahan on Ruotsin kuuluisin
tunturisiluetti eli Lapportet, joka on kyllä helposti tunnistettavissa.

Torniojärvi panorama
Seuraavana päivänä oli aika jättää Ruotsi taakse ja palata takaisin Suomen puolelle, kun Amerikasta asti oli tullut sukulaisia vierailulle. Matka taittui joutuisasti Vittangin ja Pajalan kautta Pelloon ja sieltä Rovaniemelle. Matkalla löytyi vielä muutama kätkökin.